gamify.fi

Mitä on pelillistäminen?

Pelillistäminen on termi, joka on alkanut esiintymään mediassa runsaasti. Termi pohjautuu “peli” -sanaan. Siinä jostakin tehdään “pelimäisempi”. Vastaava voidaan tehdä sanalle “auto” tai “raha”. Ilmiötä, jossa autojen käyttö lisääntyy, kutsutaan “autoistumiseksi” (vrt. pelillistyminen). Jos joku haluaa tarkoituksellisesti lisätä auton käyttöä eri yhteyksissä, puhutaan “autoistamisesta”. Jos taas halutaan lisätä rahaa toimintaan, ja muuttaa siten toiminnan dynamiikkaa, siitä käytetään termiä “rahoittaminen”. Rahoittamisessa rahan dynamiikka muutta aikaisemmin intohimoon perustuvaa yritystä lähemmäs suurempaa liike-elämän kontekstia. Autoistaminen ja rahoittaminen eivät ole täysin verrannollisia pelillistämisen kanssa, mutta esimerkit kuitenkin selventävät, miten jokin konkreettinen objekti tai abstrakti määritelty ilmiö voivat muokata toimintaa johonkin tiettyyn suuntaan.

Pelillistäminen on toiminnan muokkausta. Se on toimintaa, joka kohdistuu johonkin toiseen toimintatapaan. Siinä muokataan toiminnan merkityksiä, toimijan rooleja ja päämääriä pelin kaltaiseksi. Esimerkiksi sähköinen viesti voidaan muokata niin, että se ei ole pelkästään viestintää, vaan myös pisteitä ja pyrkimys toteuttaa jotain yhteistä suurempaa päämäärä. Toimijoiden roolia voidaan muokata niin, että esimerkiksi projektityöntekijät eivät enää ole pelkkiä yksilöitä, jotka kilpailevat yksilöllisestä kunniasta ja palkkiosta, vaan he ovat yhteisin tavoitteen toteuttajia, jossa jokainen voi toimia myös toisen ‘tontilla’, jotta yhteinen tavoite saavutettaisiin. Päämäärät voivat olla pisteitä, ja tasoja, joilla voi olla yhteys projektiin esimerkiksi palkkioiden kautta. Pisteiden oikealla jakamisella voidaan projektityötä säätää yksilöiden välisen kilpailun ja yhteistyön välillä.

Pelillistämistä tehdään siksi, että se voi lisätä toiminnan tehokkuutta ja lisätä luovuutta ja toimijoiden hyvinvointia. Toiminta itsessään voi muuttua epäkiinnostavasta tyydyttäväksi. Tylsästä työstä tulee hauskaa. Kaikki tämä tapahtuu ilman auktoriteetteja. Niitä ei edes tarvita. Itse pelisysteemi toimii auktoriteettina ja esimiehenä. Pomot ja opettajat  voivat olla valmentajia ja sparraajia, tehdä työtä joka ei sisällä esimiehenä olemisen negatiivisia puolia.

Pelillistämisellä on rajansa. Todellisuus on itsessään lähes täysin rajaton, mutta peleissä on aina jotkin rajat tai säännöt. Tämän vuoksi kaikkea ei voi pelillistää, mutta monia asioita voi. Suuren kokonaisuuden eri osa-alueita voi usein pelillistää, mutta ei välttämättä kokonaisuutta. Koko työpaikkaa ei voi pelillistää. Ihmisten sosiaaliset suhteet ovat liian monimutkaisia ja niitä säätelevät paljon vahvemmat inhimilliset lainalaisuudet. Työntekijöillä on myös työpaikan ulkopuolinen elämä. Sitä ei pysty täysin mallintamaan vaikka tasapainoista elämää ja terveyttä voidaan pyrkiä tukemaan.

Onko jokin asia jotenkin perusteellisesti pelillistetty? Tähän kysymykseen pitää vastata toisella kysymyksellä: millainen on kaikista pelillisin peli? Peli on pohjimmiltaan aivokemiaa. Aivojen toiminta on aina yksilöllistä, joten ei voida oikeastaan määritellä millainen peli olisi kaikkein pelillisin kaikille. Riittävän hyvin pelillistetty toiminta tuottaa tarpeeksi flow– ja onnistumisen kokemuksia, on riittävän koukuttavaa ja tyydyttää riittävässä määrin ihmisen fysiologisia ja psykologisia tarpeita. Hyvän pelillistetyn toiminnan jälkeen ihminen on ennemminkin vähän voipunut  eikä nääntynyt, tyytyväinen mutta ei adrenaliinihumalassa, koukuttunut mutta ei koukussa. Hyvä pelistetty toiminta ei varasta kaikkia voimavaroja ja aikaa vaan sopii hyvin ihmisen elämän kokonaisuuteen.