gamify.fi

Pelin ja leikin biologinen perusta

Tämä on blogini ensimmäinen kirjoitus. Blogissani tarkoitukseni on käsitellä erityisesti pelillistämistä (eng. gamification), mutta käsittelen myös peleihin ja leikkeihin liityviä ilmiöitä ja tarkastelen maailmaa pelilasien kautta. Maailma on täynä peliä ja leikkiä. Oikeastaan kaikki mitä kivikaudesta tähän päivään on kehitetty pohjautuu leikkiin. Tässä ensimmäisessä blogitekstissäni käsittelen leikin ja pelin biologista luonnetta.

Leikkiminen on osa ihmisen käyttäytymistä. Se on myös olennainen osa monien eläinten toimintaa. Se on erityisen yleistä nisäkkäiden keskuudessa, mutta sitä esiintyy myös muiden eläinkunnan edustajien kesken.  Evoluution näkökulmasta leikin tarkoituksena on mahdollistaa eläimen sopeutumisen jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin.  Eräiden tutkimustulosten mukaan eniten leikkivät eläimet myös elävät pisimpään.  Leikki on nautinnollista sekä eläimelle että ihmiselle. Kummallekaan se ei ilmene välttämättömyytenä, kuten ravinnon hankinta tai lisääntyminen, jossa rasitus ja vaara edeltävät palkintona odottavaa nautintoa.

Leikkiminen on pois eläimen tuottavalta toiminnalta sekä itseään suojaavalta käyttäytymiseltä. Evoluution näkökulmasta sen hyödyt kuitenkin ylittävät leikkivien eläinten sekä ihmisten kohdalla haitat.  Leikkiminen tuottaa yksilön koh-dalla älykkyyttä, erityisesti silloin, kun aivot kasvavat.  Ihmisen kehityshistoriassa selviytymistaidoilla on ollut merkitystä, ne ovat ilmeisesti kehittyneet leikkimisen myötä. Esimerkiksi lasten hippaleikit ovat harjoittaneet lapsia pakenemaan petoja. Taipumus on muuttunut osittain tarpeettomaksi vasta muutama tuhat vuotta sitten, joten ihmisen evoluutiohistoriassa se on tapahtunut vasta aivan äskettäin.

Ihmiset ja lähes kaikki leikkivät eläimet eroavat toisistaan kuitenkin siinä, että ihmisen käyttäytyminen on leikkisää myös aikuisena. Simpanssilapset leikkivät usein, mutta aikuistuessa niiden käyttäytyminen muuttuu päämäärätietoiseksi ja pakonomaiseksi. Se näkyy myös aivojen muuntautumiskyvyssä. Nuorten simpanssien ja ihmisten aivot pystyvät korjautumaan ja muokkautumaan vakavan aivovamman jälkeen. Aikuisen simpanssi aivot eivät korjaudu, mutta aikuisen ihmisen korjautuvat. Näin aikuisen ihmisen aivot muistuttavat enemmän lasten aivoja, kun niitä verrataan muiden eläinten täysikasvuisiin yksilöihin.

soldierYksi vaihe ihmisen psykososiaalisessa kehityksessä on pretend play eli mielikuvitusleikki. Siinä lapsi näyttelee tarinoita, joissa on monia näkökulmia, tai sitten hän käsittelee leikillisesti ideoita ja tunteita. Niissä kuvastuu käynnissä oleva lapsen kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys.  Varhaisessa vaiheessa lapsi leikkii mielikuvitusleikkejä yksin tai vain matkii muita. Neljän vuoden iässä lapsi alkaa oppia synkronoimaan leikin skenaarioita toisten kanssa. Lapset käyttävät yhteiseen leikin skenaarioon omia kokemuksiaan ympäristöstään.  Monissa tutkimuksissa on havaittu mielikuvitusleikin hyötyjä 1 ½ -7 – vuoden ikäiselle. Eri tutkimuksessa on löydetty positiivinen yhteys lapsuuden mielikuvitusleikkien ja tunteiden ilmaisun, tunteiden säätelyn, itsesäätelyn, kognitiivisen joustavuuden, luovuuden sekä kognition ja tunteiden yhdistämisen välillä.Leikkiminen on mielentila. Se voi olla joissakin tilanteissa jopa haitallista yksilölle. Mielentila voi olla niin voimakas, että se ohittaa selviytymiseen liittyvät tekijät. Havainnointi kaventuu ja vaaroihin liittyvä harkinta pettää.  Esimerkkejä tästä ovat nuorten vaaralliset leikit, jotka johtavat joskus jopa kuolemaan. Leikkiminen ei ole mahdollista sellaisille lajeille, joiden vanhemmat eivät luo tai eivät pysty luomaan mahdollisuutta leikille. Ravinto, lämpö ja turva luovat poikaselle mahdollisuuden leikkiä ja kehittää sen myötä taitojaan. Poikanen on vapaa välittömien tarpeidensa tyydyttämisestä. Vapaus leikkiä on siis leikin ja pelin a priorinen ominaisuus.

Lukemistoa:

Brown, Stuart. & Vaughan, Christopher
2009    Play: How it Shapes the Brain, Poens the Imagination, and Invigorates the Soul. New York: Penguin Books.

Kaufman, Scott
2012    The Need for Pretend Play in Child Development Psychology Today.

Steen, Francis & Owens Stephanie
2001    Evolution’s Pedagogy: An Adaptationist Model of Pretense and Entertainment. Journal of Cognition & Culture. 2001, Vol. 1 Issue 4, p289. 33p. Leiden: Brill Academic Publishers.

Sandseter, Ellen & Kennair, Leif
2011    Children’s Risky Play from an Evolutionary Perspective: The Anti-Phobic Effects of Thrilling Experiences. 2011. 9(2): 257-284. Evolutionary Psychology. An open access peer-reviewed journal. EP Juornal

Kommentit

kommenttia

Tekijästä Kaikki kirjoitukset

Juhani Vuoti

Juhani Vuoti

Olen Nokia Networksissä työskentelevä humanisti-insinööri-konsultti. Opintojen lomassa kiinnostuin motivoinnista, peleistä ja pelillistämisestä. Jouduin kaivautumaan pelaamisen olemukseen biologiassa, psykologiassa ja filosofiassa.

Leave a Reply