gamify.fi

Pelitoiminta, osa 1

Jokainen varmaan muistaa joitain lapsuutensa leikkejä. Yksi yleisimmistä on leikkiä piilosta tai jotain sen variaatiota. Muistan lapsena leikimme ‘valotusta’. Se tapahtui syksyllä taskulamppujen valossa. Pyrkimys oli kätkeytyä rajatulla alueella etsijältä tai etsijöiltä joko menemällä piiloon tai pysymällä pois vain etsijän lampun ulottuvilta. Muistan sen jännityksen, joka pimeydessä odottaminen tuotti. Valokeila liikkui siellä täällä. Milloin se tulisi meidän suuntaan?

Pelillä, kuten lapsuuteni aikaisessa valotuksessa, on olemassa syy, miksi pelataan. Ihminen pyrkii saavuttamaan jotain leikillä tai pelitoiminnalla. Pyrkimyksillä ei ole tekemistä sen kanssa, miksi se on hyödyllistä ihmislajille. Evoluution päämäärät eivät ilmene ihmisen mielelle sellaisina, kuin niitä voidaan käsitellä tieteessä, vaan ne ilmenevät pikemminkin jonkinlaisena tyydytyksenä tai nautintona. Siksi leikkimistä tai pelaamista ei voi ainoastaan käsitellä toimintana, joka tuottaa hyötyä pelaajalle ihmislajin edustajana ja yksilönä luonnonvalinnan prosessissa. Leikkiä ja pelitoimintaa voidaan myös tarkastella tekojensarjana, joiden avulla henkilö uskoo saavansa nautintoa, tai joiden hän uskoo olevan keino saavuttaa joitain muita päämääriä, jotka voi havaita yksilön ympäristöstä.

“Osallistuminen peliin luo illuusion siitä, että osallistuja toimii toisessa, arkitodellisuudesta erillisessä ja siitä poikkeavassa, todellisuudessa.”

En muista lapsena ajatelleeni, että nyt tässä harjoittelemme petoeläimiltä tai vihamieleisiltä ihmisiltä piiloutumista. Kuitenkin ilmeisesti se tuottaa nautintoa ja nautinto on selitettävissä biologisilla, perityllä taipumuksella. Minä en kuitenkaan tiedostanut ihmislajin taipumusta. Tunnistin vain nautinnon, jonka toiminta ja jännitys tuottivat leikin aikana. Yritin nähdä ja kuulla, minne päin etsijä kulkee. Mietin, että juoksisinko tuon puun luo vai tuon vajan taakse, kun etsijä kääntyy toiseen suuntaan. Kerkeäisinkö suojaan ennen kuin etsijä kääntyy? Tuleeko juoksustani liikaa ääntä, että hän kuulee?

Ihmisen kokemusmaailmassa yhteys ulkopuoliseen maailmaan tapahtuu havaintojen ja tekojen välityksellä. Havainnot kertovat ihmisen ulkopuolisesta maailmasta ja siitä, millaisessa suhteessa hän on maailman kanssa.[1] Teoilla ihminen voi vaikuttaa tuohon maailmaan ja siihen, missä suhteessa hän on maailmaan, esimerkiksi kävelemällä huoneesta toiseen. Ihminen on samankaltaisessa suhteessa myös arkitodellisuudesta erillisen pelimaailman kanssa. On havaintojen väylä, jolla ihminen havaitsee keinotekoista maailmaa, ja on teot, jotka tapahtuvat keinotekoisessa maailmassa. Sosiologi Roger Callois esittää, että läsnäolo keinotekoisessa maailmassa, illuusiossa, on pelin keskeinen ominaisuus. Osallistuminen peliin luo illuusion siitä, että osallistuja toimii toisessa, arkitodellisuudesta erillisessä ja siitä poikkeavassa, todellisuudessa.

Leikkimme usein valotusta yhdellä tai kahdella pihalla. Meidän takapihamme toimi usein pelialueena. Arkiset asiat, kuten leikkimökki, keinu, puut ja pensaat menettivät arkisen merkityksensä. Valotuksessa vain niiden suojaavilla ominaisuuksilla oli merkitystä. Tasainen kenttä, joka oli hyvä jalkapallossa, olikin piiloutumisen ja pakenemisen kannalta haasteellinen. Puut olivat hyviä kätköpaikkoja, mutta niistä oli vaikea paeta. Arkinen takapiha oli pelin illuusiossa takaa-ajon ja pakenemisen kenttä.

yard_m

Werner Wirth käyttää termiä immerse, uppoutuminen, kun hän käsittelee ihmisen kokemusta omasta läsnäolostaan toisessa todellisuudessa eli illuusiossa. Silloin henkilö kokee olevansa läsnä jonkin median, kuten tietokonepelin, elokuvan, kirjan tai vaikka vain lapsuuteni leikin kuvaamassa todellisuudessa. Sekä läsnäolo että uppoutuminen kuvaavat hyvin ihmisen sisäisten kokemusten ja merkitysten muuttumista. Toisessa todellisuudessa asiat voivat saada uusia merkityksiä, joita niillä ei varsinaisessa todellisuudessa ole, tai ne voidaan suodattaa pois havaitusta maailmasta, koska ne ovat merkityksettömiä illuusiossa. Tästä esimerkkinä kun leikimme valotusta,  jos isäni olisi hakenut jotain leikkimökistä pelin aikana, hän ei olisi uppoutunut leikin todellisuuteen vain katsomalla miten toimin. Kokemuksia ja merkityksiä ei voi havaita suoraan. Ne tapahtuvat ihmisen mielessä. Isäni ei olisi ohi kulkiessaan pystynyt ymmärtämään toimintaani ilman hänen omaa lapsuuden kokemustaan siitä. Vain sitä kautta hän pystyi ymmärtämään sen, että makasin pimeässä marjapuskassa hiiren hiljaa. Vain kuiskaamalla hänelle ‘me ollaan valotusta’ hän ymmärsi olla puhumatta minulle, etten paljastuisi.


[1] Ihminen tekee havaintoja omien aistimusten perusteella. Havaintoihin liittyy myös tulkintansa, joka on monimutkainen prosessi sekä filosofian että havaintopsykologian kannalta. Näihin kysymyksiin en ota kantaa. Oletukseni on, että ihmisen aistit ja aivojen prosessit välittävät ihmisen tietoisuudelle informaatiosta, joka riittävän hyvin vastaa sitä, millainen maailma on. Pelaaminen ei vaadi objektiivista totuutta maailmasta, koska pelaaminen tärkeimmät prosessit tapahtuvat ihmisen mielessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Pelaamisen kannalta pidän tärkeänä koettua maailmaa, en niinkään maailmaa sinänsä.

Lukemistoa:

Brown, Stuart. & Vaughan, Christopher
2009    Play: How it Shapes the Brain, Poens the Imagination, and Invigorates the Soul. New York: Penguin Books.

Caillois, Roger.
2001       Man, Play, and Games. Translated from the French by Mayer Barash. Urbana and Chicago: University of Illinois Press.

Järvinen, Aki
2008       Games without Frontiers: Theories and Methods for Game Studies and Design. Väitöskirja. Tampere: Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 701. http://tampub.uta.fi/handle/10024/67820

Wirth, Werner & Hartmann, Tilo, Böcking, Saskia et al.
2007       A Process Model of the Formation of Spatial Precence Experience. Media Psychology, Volume 9 (493–525), Issue 3, 2007.

Kommentit

kommenttia

Tekijästä Kaikki kirjoitukset

Juhani Vuoti

Juhani Vuoti

Olen Nokia Networksissä työskentelevä humanisti-insinööri-konsultti. Opintojen lomassa kiinnostuin motivoinnista, peleistä ja pelillistämisestä. Jouduin kaivautumaan pelaamisen olemukseen biologiassa, psykologiassa ja filosofiassa.

Leave a Reply